Matoilla syksyyn

Syksyn ensimmäinen yhteinen tapaamisemme oli tällä viikolla. kesän aikana akat olivat paukutellet uusia mattoja. Tässä niistä kuvia:

Kumpikohan nyt olisi parempi? Tuo toimikkaaksi kudottu vai ripsi? Samasta loimesta ne syntyivät.

Punainenkin matto oli kesänaikana kudottu ja nyt otettu puista pois.

Kyllä meillä ihan tavallista palttinaakin kudotaan. Näissä puissa on tosin kuusi-vartinen ruusukas palttinan lisäksi, joten seuraava matto saattaa näyttää ihan toiselta.

Karjalan punapomintaa

Meillä oli jäänyt roikkumaan luonnonvärinen pellavaloimi puihin, se oli jo toinen samanlainen pomsi/palttina sidos, eikä sitä kukaan oikein enää halunnut kutoa. Raudussa syntynyt Liisamme silloin kysyi, että jospa hän saisi kutoa siihen vielä punapoimintaliinan. Ilahduimme kun joku lointa vielä halusi ja minulla oikein sydän pomppasi, kun kuulin mitä Liisa kutoisi. Olisikohan mahdollista että minäkin nyt oppisin tuon esiäitieni taidon. Ja niin siinä kävi, että lointa vielä jäi. Liisan avulla ja Kiisken kirjaa lukien pääsin itsekin kokeilemaan ja oppimaan tuon yksinkertaisen perinnetyön salat.

 

Kuvasin Liisan liinan ottaessani loimen lopun puista. Komea kuvio. Saa nähdä pääsenkö kuvaamaan sen vielä valmiina.

 

Tässä leveä kuvioraita kuvattuna toiselta puolen. Kumpikohan puoli on tarkoitus laitta oikeaksi?

 

Lointa riitti vielä kahteen liinaan, joten opin aika hyvin, kun pääsin toistamaan kuvioiden poimintaa. Kuvassa liinojeni päädyt. Liisa teki päärmeiden kohdalle tuollaiset pitsipoimintaraidat. Tietysti minun piti oppia tuokin perinnetaito. Karjalassa on  kudottu myös pitsipoimintaa liinoihin, käspaikkoihin ja verhoihin. Hienot verhot leveämmällä pitsin poimimisella tulisikin, mutta pitsin tekeminen on paljon hitaampaa kuin punapoiminnan, siinä kun ei saada poimittua sidosta talteen  puiden taakse kuten punapoiminnassa .

 

Nyt olen saanut liinat valmiiksi. Niissä oli kova työ siistiä, sillä loimen nostelu katkoi reunalankoja, enkä muutenkaan saanut reunoja nätiksi. ”Reunoistaan kutoja tunnetaan”, niinhän sitä sanotaan. En ole vielä valmis punapoimintaliinojen kutoja. Tulen ajamaan asiaa niin, että saamme uuden pellavaloimen, vähän kapeamman, johon kudon uusia liinoja. Minulla on ajatus, miten reunan saa kuvioiden kohdalta kauniiksi ja voishan sitä pitsiäkin ajatella. Siihen loimeen voi sitten metritolkulla kutoa uutta käspaikkakangasta, sillä etupistokirjontakin koukuttaa.

 

Ruusukasmattoja

Eeva on paukutellut Ukkolassa ison kasan punaisia ruusukasmattoja. Sidos on kuusivartinen ja se mahdollistaa komeat kuviot. Täpötäysi kudontatupamme vaan ei ole raras paikka  mattojen kuvaamiseen.

 

Värjäyksiä

Vietimme maaliskuun talkooillan Raijan luona Raijan Aitalla. Raija ja Katariina ohjasivat meitä värjäyksen saloihin. Työntäyteinen ilta, harmi, kun en kaikesta  ennättänyt ottaa kuvia.

Ihan alkuun istahdimme ja kuuntelimme värjäyksen teoriaa. jonka jälkeen työntouhu alkoi. Pesukoneeseen pantiin matonkudetta. Sieltä tuli ulos kaunista tummanpunaista lankaa, joka nyt jäi kuvaamatta.

Kaikki kuteet kun eivät mahtuneet pesukoneeseen ja yhtenä iltana ei ennätä kahta kertaa konetta pyörittää, niin Eeva värjäsi kuteita myös käsin.

Taisi olla Raili, joka värjäsi itselleen violettia puuvillalanka.

Jaanalla taas lämpesivät villat hellalla.

Ukkolaan kun en kasaantunut kaikenlaista materiaalia, niin tälläisiä kolmisäkeikeisiä puuvillalankavyytejä on aika moinen määrä. Nyt siitä on tarkoitus värjätä pyyheliinalointa.

Siinä teoriosuuden aikana teimme yhdessä reseptin tälle langalle:

700 g lankaa,

6 l vettä, 3,5g Levafix-väriä (braun), 0,6 %

180g suolaa

90 g soodaa

5 kylmää huuhtelua ja yksi lämmin, joiden jälkeen etikkahuuhtelu.

Tämän jälkeen otimme vielä jälkivärin samasta liemestä. Siinä oli myös oli 700 g lankaa. Liemeen  lisättiin 1 g väriä ja myös jonkin verran suolaa.

Tässä vyyhdit valmiina pois vietäväksi. Harmi että kamerani ei toista kunnolla vaaleita värejä.

Kotona vielä keitin langoista viimeisen irtovärin pois ja lopputulos on tässä. Oikealla oleva jälkivärissä ollut vyyhti on kuvassa liian vaalea.

Nyt karkasi mopo käsistä. Ostin Raijan Aitalta lähtiessämme käyttämäämme braun-väriä. Koska tekemämme värjäyset olivat aika vaaleita, aloin kokeilla kuinka saisin tummempaa .Useaan otteeseen värjäsin aina 200 g lankaa kerrallaan lisäten väriä, mutta tummuus ei paljoakaan lisääntynyt. Paljon olisi vielä oppimista.

Kun kumminkin halusin tummaa  eri tummuusastetta olevien loimiraitojen väliin, niin viimeiseksi värjäsin niin, että 100 g lankaa kohden oli tuota braun-väriä 4 g ja 1 g mustaa, jota löytyi varastostani. Nyt tuli tummaa, joten päättelin että 0.5 g mustaa väriä olisi myös riittänyt.

Hauskaa hommaa, onneksi tuota valkeaa puuvillalankaa on vielä mona kiloa Ukkolassa. Muunkin värisiä puuvillaloimia saattaa tulla, ei sitä koskaan tiedä minin akat innostuu.

Katsaus siihen, mitä on puissa toisen virallisen vuosikokouksemme alla

Me Ukkolan Akat olemme toimineet itsenäisenä kudontapiirinä 15 vuotta ja siitä vajaa katsi vuotta rekisteröitynä yhdistyksenä. Juuremme vievät Mikkelin kansalaisopiston kudontaryhmään, mikä toimi Ukkola- nimisessä rakennuksessa Mikkelin maalaiskunnan Suonsaarella. Maalaiskunta liittyi kaupunkiin  2001 ja vuoden 2003 lopussa kansalaisopiston kudontaryhmä Suonsaarella lopetettiin. Tähän ei muuta voi sanoa, kuin että itsenäisinä Akkoina on hyvä toimia.

Ylläolevien ajatusten siivittämänä räpsyttelin kamerakuvia tänään niistä kangaspuista, joissa oli loimi. Jotkut kuvista ovat aika heikkotasoisia – anteeksi. Marja otti samanaikaisesti puista pois sinisen pöytäliinaloimemme. Tuo loimi oli ollut puissa pitkään, sitä oli varmaan luotu aikanaa 10 m liikaa. Aloitan tuosta loimesta.

Yllä olevat liinat ovat todennäköisesti Paulan kutomia. Hän on urakoitut todella paljon tätä loimea.

Nämä taas ovat Marjan kutomia. Hän on saanut todella erinäköisiä pintoja aikaseksi.

 

Villaloimessa taitaa olla vaikeuksia, toivottavasti ne korjaantuvat ja huopa valmistuu.

 

Mustaa leveää mattoa on jo toinen loimellinen menossa. Tuota mattoa kudotaan vielä pitkään.

 

Eeva sisustaa kotinsa uusilla punaisilla matoilla. Tätä kuuden varren ruusukasta on vielä paljon tukilla.

Hilkka pitää poppanoista. Kuva on tärähtänyt, ei ollut otettuna toista kuvaa. Poppanaloimi meillä on aina.

 

Sari urakoi pellavalointa loppuu. Puut taitavat tyhjentyä vuosikokoukseen mennessä. Huomaatko, kuteessa on mukna kimalletta.

 

Minä puolestani urakoin pyyheliinaloimen pois puista. Olen päättänyt käyttää tässä vuosien aikana käyttämättä jääneet pellavasukkulat pois.Huomena menen jatkamaan kutomista, joten puut tyhjenevät tiistain vuosikokoukseen mennessä.

Kuvitelkaa, meillä on tiistaina todennäköisesti neljät kangaspuut tyhjinä. Mitähän kivaa niihin tuleekaan?