Mutkatonta kudontaa

Kun tekee jotain ihan perusasiaa ja siitä tulee vielä kaunista, niin sitä on hyvä kutsua mutkattomaksi. Paula kutoo Hilkan vanhaan tupaan uudet matot, 20 m. On siinä pituutta! Matot kudotaan kolmella sukkulalla.

hilkanmattoEnsimmäinen on valmis.

uusihilkanmattoToinen on hyvää vauhtia valmistumssa.

hikankuteetHilkka on itse leikannut kaikki tuleet. Vihreiden laatikko ei edes mahtunut tähän kuvaan. Noista taitaa tulla vielä toinenkin 20 m.

penkinpaalinen_pitkäMinä, Leena, kudoin penkinpäällisiä. Loimena on paksu mattolanka. Se jäi tähteeksi, kun levää mattoa kavennettiin reilusti. Kun kavennetut matot poistettiin tukilta, niin tähneeksi jäänyt loimi letitettiin ja vedettiin uudelleen puihin.

penkinpaalinen_lahiTämä penkinpäällinen on kudottu kiikkalaisittain. Revin kahdeksan lakanaa poikittain pätkä kerrallaan kahdeksaksi kasaksi. Tämän jälkeen ompelin pätkät toisiinsa kiinni tummanruskeasta keskellä olevaan keltaiseen ja siitä taas toiseksi tumminpaan kuteeseen. Tästä sukkulallisesta tuli noin 25 cm penkinpäällistä. Vaikka kuteen ompeluun meni aikaa, niin se suurenmoisesti korvaantui kutoessa, kun vain huristelin yhdellä sukkulalla.

On meillä uuttakin tulossa ja paljon vaikeampaa.

pellavapyyhePellapyyheloimeen tulee vohvelisidos. Ihanat saunapyyhkeet!

mustaloiminenmattoTähän mustaan loimeen tulee tuossa kuvassa oleva matto. Loimi on leveä, Vaatii jo paljon kutojaltaan, voimia ja kärsivällisyyttä. Malli on parin vuoden takaisesta Mallikerta-lehdestä.

Nämä viimeiset loimet ovat molemmat niisitty ja odottavat pirtaan pistelyä ja polkusia. Ahkeruudestamme nyt riippuu se, milloin näette niistä kuvia. Kesä on arvoituksellista aikaa, toiset kutovat vaikka kuinka paljon, kun on aikaa, toisia taas kudontatuvalla ei näy. Minä kuulun viimeksi mainittuihin.

”Polku meitä eespäin vie, määränpää jo luona lie…”

Vanha partiolaulu menee jotenkin noin. Päätin sillä aloittaa tämän artikkelin, sillä polkuloimemme ongelma on ratkaistu ja paljon uutta opittu poluista saman tien. Samalla on jo suuret suunnitelmat uusista poluista.

Kaikkihan alkoi siitä, kun niisimme Muurahaisenpolun.  Teimme sen käsinkirjoitetun ohjeen mukaan ja se löytyy linkin artikkelista, mutta ohje on myös  julkaistu Taitolehdessä 3/2003. Meistä kudonnainen ei olenkaan näyttänyt Muurahaisenpolulta. En tiedä minkälainen muurahaisen polku meillä itse kullakin oli päässä, mutta silloinkin oli sama ongelma kuin nyt, puissa ei kudottaessa näkynyt minkäänlaista polkua. Annoimme loimelle silloin nimeksi Akanpolku.

vessanmattoUudella kudontatuvallamme on vessa ja siellä on Eevan kutoma Akanpolku. Matto on todella kaunis ja eihän muurahainen tarvitse isompaa polkua itselleen. Täältä löydät Kertun kutomana samaa mattoa.

Tästä alkoivat nettikeskustelut, mieltä kyseltiin jos minkä laista polkua. Ehdottomasti kysytyin oli Neidonpolku. Näitä keskusteluja on Akanpolku-mattoja käsittelevissä artikkeleissa, mutta myös artikkelissa Suutarin lapsi sai kengät, sekä kohdassa Yhteys akkoihin.

neidonpolku_MLMarja-Liisa lähetti meille kuvan vanhasta Neidonpolku-matosta. Hän on tänään antanut minulle luvan julkaista kuva. Marja-Liisa kyseli siihen ohjetta. Laura  teki sen ja antoi ohjeelle nimeksi Akan juhlapolku. Linkki ohjeeseen.

Saimme loimen vedettyä vasta viime syksynä, mutta kun talvella aloimme sitten kutoa, niin ei me mitään polkua nähty. Lauralla ei ollut mahdollisuutta tulla katsomaan ja loimi otettiin jo niisinnästä pois, ja ajateltiin muuttaa kahdeksalle varrelle. Työ lankesi minulle. En ryhtynyt tekemään mitään, ennen kuin olin aivan varma. Loin kolmemetrisen poppanaloimen ja vedin sen pöytäkangaspuihin. Samanaikaisesti posti toi tämän vuoden ensimmäisen Mallikerta-lehden (1/2014) ja siellä on ohje Arkionnen siniset polut. Tuossa ohjeessa korjattiin saman lehden numerossa1/2012 olleen Onnenpolku ohjeen raidat tasaisiksi. Yhdistelin Lauran ohjetta ja tuossa lehdessä olevaa, piirsin oman versioni ja kudoin mallipätkän.

leenanmalliEi yhtään muistuta Marja-Liisan kuvan mattoa. Kun asiaa pohdin, niin tulin siihen tulokseen, että Lauran piirtämästä on pakko tulla jotain, joten loimi poikki ja uusi niisintä.

lauranmalliAlun räpellyksen jälkeen kudoin yksivärisellä ja siellähän ne Neidonpolun siksakit ovat. Pakko niiden on olla kolmivärisessäkin kudonnaisessa. Ja tulihan ne sieltä esiin, kun silmiä siristi. Tässä kuvassa ei tarvitse edes siristää.

Nöyrästi niisin loimen uudelleen ja nyt kun tiedän ohjeen olevan oikea, en hellitä. Näkyväthän nuo polut siellä  vinosti ylhäältä päin otetussa kuvassa. Tässä vaiheessa matto on vaihtanut jo nimeä, se on Akan ikipolku. Hävettää tämän tuhraaminen, mutta lopussa kumminkin seisoo kiitos.

akanjuhlapolkupuissaYksi niisintävirhe siellä näyttää olevan. Kumma, kun näkyy kuvassa selvemmin, kuin kutoessa. Tämä tietää sitä, että kudon vain lyhyen maton, jonka otan puista pois. Pian saan uuden kuvan matosta lattialla.

Olen jollekin kirjoittanut, että älä vielä lähde kutomaan Akan juhlapolkua, ohje ei ehkä toimi.  Perun puheeni ja sanon että ohje on ihan oikein. Tiheys on 30. Polkuset sidotaan toimikkaaseen ja poljenta on suora, mutta matto kudotaan järjestyksessä kolmella värillä. Reunat eivät aina sitoudu, mutta ei se haittaa, sillä kolmella kutominen tuo siistin reunan.

Nyt olen lukenut vanhoja kommenttejamme neidonpolku- ja lemmenpolkusidoksista. Toinen innokas lukijamme on Kaija U. Hän tässä talvella kysyi, että onko Lemmenpolku jo kudottu ja kertoi lähettäneensä kuvan. Kuva ja ohje ovat varmasti menneet jollekin lukijallemme minun antaessa yhteystiedot. Sain Kaijalta itselleni  kuvan, kankaanrakenteen ja luvan julkaista ne tässä.

kaijanmattokuvaTässä Lemmenpolussa on välillä tasaista ja sitten siksakkia. Ihania nämä vaihtelut. Melkeinpä joka kutoja voi tehdä omanlaisensa polun.

kaijanpolku_1kaijanpolku-2Kankaanrakenteen laitan Kaijan itsensä kirjoittamana. Tulosta molemmat paperit ja liitä oikeasta kohdasta yhteen. Kiitos Kaija!

Mutta ei kuulkaa polut tähän lopu. Kun mietin miten piirtäisin tuon kokeilupolun, selailin vanhoja kirjoja ja Perheentuvan kirjasta Kutokaa itse kankaanne löysin lempeän polun, joka aaltoilevasti vie eteenpäin. Se löytyy sivulta 29, kuva 54.

perheentuvanmalliKudoin tämän myös kokeiluloimeeni poppanaksi keittiön pöydälle. Tämä me tullaan Ukkolassa seuraavaksi kutomaan mattona.

Nämä kaikki sidokset ovat omanlaisiaan toimikasjohdannaisia. Niissä niisintä vaihtelee mutta  polkusten sidonta on toimikkaan. Kaikissa on myös suorapoljenta, ja käytetään kolmea eri väriä järjestyksessä.Tiheys on 30.

Hah haa. Kauhavan kangasaitan sivuilta löytyy lisää. EI niiden nimenä ole polku, mutta periaate on sama. Kaikista tunnetuin on varmaan tämän naapurimme rikkinäisen vanhan maton sidonta.

naapurin aallotKun minä kudoin sitä, niin käytin nimeä Äänisen aallot, toinen taas kutoo Komeita kirkonkaaria tai Luostarin ikkunoita, mutta Kauhavalla on matolle annettu nimi Viiru – höh. Muita toimikasjohdannaisia kolmella värillä ovat  Sokeripala ja Laine. En onnistunut saamaan suoria linkkejä, mutta tältä sivulta matot löytyvät.

 

Näköala

Kun kudoimme vanhassa Ukkolassa, niin ikkunoista näkyi vain tietä, puskia ja pikkuisen navetan kulmaa. Nyt katselemme isosta päätyikkunasta yli Suonsaaren rivitalojen.

ikkunastaKuvassa on ilta jo hämärtymässä.
hartiehuivejaOlin itse vaihtamassa Akkojen juhlapolun niisintää. Sen kuvia odottavat joutuvat nyt vieläkin odottamaan ehkä kuukauden verran. Viereisissä puissa Paula oli alkanut kutoa leveässä shaaliloimessa kahta hrtiahuivia vierekkäin.

kaisunKaisu taas sai poppana loimen loppuun ja uusi kevätliina keittiön pöydälle pääsi kotiin solmittavaksi.

Muutosta toipumista

Ukkolassa aletaan pikkuhiljaa toipua muutosta. Kaikissa puissa ei ole vielä loimia, mutta kyllä tämä kudonnan iloksi alkaa muuttua.

mattoaLeveää mattoloimea ei saatu kudottua vanhassa Ukkolassa kokonaan, joten puut kannettiin loimineen vanhainkodin vintille. Paula on nyt kaventanut mattoa ja paukuttelee loimen loppuun. Nuo kavennus langat käytetään laudeliinaloimeen. Yritämme kutoa siitä sellaista pehmyttä paksua poppanatyyppistä rättipeittoa penkkien, lauteiden ym päälliseksi.

Sarin hahtuvatSari kutoo Raasikun hahtuvasta vilttiä. Sukkuloiden järjestys on tarkka, ettei pintaan tule jyrkkiä värinvaihtoja.

kurkistusHän lyö hieman tiukempaan, jotta pehmyt hahtuva pysyy valkean shaaliloimen sisällä.

Akan Juhlapolku vai Neidonpolku vai olisiko ihan Hämäräpolku on uusine pirtoineen vihdoinkin  puissa.  Koepätkä lupaa nimeksi Hämäräpolkua. Täytyy nyt miettiä polkemisen järjestystä ja kudevärien määrää. Jospa tämäkin vielä iloksi muuttuisi.