Akkojen talvitouhuja

Pidimme helmikuun kokouksen paukkupakkasessa ja ensimmäiseksi päätimme ostaa kunnon lisäpatterin, jota sitten voimme siirtää myös kurssihuoneeseemme, jonne nyt ei ollut menemistä.  Akoille tiedoksi, ostos on tehty, saimme kaksi patteria!

Kokouksen yhteydessä otimme kuvia töistämme, joita tässä seuraavassa lyhyin kommentein.

Tammikuun lopulla huovutimme neulalla Ukkolassa, vesityöt piti tehdä kotona. Raili oli tuonut näytille kotona kolmiulotteisesti tekemänsä kämmekkäät, kukkanen rintaan syntyi jo Ukkolassa.

Raija ei päässyt tammikuussa huovuttamaan, mutta oli hengessä mukana ja toi näytille vanhasta villapuserosta ja neuleesta tekemänsä lapaset, jotka oli somasti kirjottu. Mukavaa tuo vanhan vaatteen peseminen ja uudeksi tekeminen.

Näitä Railin pesukoneessa huovuttamia seitikkilapasia ihmettelimme. Ne olivat pesussa vaihtaneet väriä oranssinpunaisesta  tuollaiseksi, en tiedä miksi väriä nimittäisin. Lapaset on kuvattu Sarin koiran uudella makuualustalla, joka on seitikin oranssinen ja kudottu ontelopoppanassa ensimmäisenä koekappaleena. Koira ei varmaan huomaa virheitä ja hyppyjä. Minä, Leena, iloitsin noista lapasista, sillä olen huomannut samaa värin muuttumista, kun pesee seitikkilankoja emäksisellä pesuaineella. Raili piti tätä väriä itselleen sopivampana, joten kaikki hyvin.

Sarin jo vuosi sitten keskeneräiseksi jäänyt pariskunta muutti tammikuussa Ukkolaan. Se oli todella hyvä, sillä noista näkee hyvin nuken teon eri vaiheet ja rakenteen.  Pariskunnalla on liikkuvat nivelet ja ne ovat 100 % villaa ja tehty pelkästään neulalla.

Jaana oli kutonut fantasialoimeen villalla kaulurin, joka on turvallinen pimeällä. Ainut harmi on, että tuo ohut heijastin nauha käyttäytyy kudoksessa eri tavalla kuin villa.

Nämä raikkaat keittiöpyyhkeet ovat myös Jaanan käsialaa. Niissä on käytetty teettämäämme froteelankaa ja hyllyjen kätköistä löytyneitä puuvillakerien tähteitä.

Jaanan ahkeroinnit eivät vielä lopu, sillä tämäkin palttinapuissamme kudottu matto on nyt talvella valmistunut.

Minä kudon tätä videonauha-, loimikuvio- poppanaa kassiksi. Kuviossa on ohutta heijastinnauhaa.

Raili on nopea, aloitti kokouksen jälkeen ontelopoppanassa raikkain värein.

Kerttu ahertaa akanpolussa. Tuolla alla on valtavan paksu tukki. Näistä raikkaista räsymatoista lisää kunhan ne pääsevät tukilta. Sitten loppuikin kamerasta akun virta, joten ei enempää puista kuvia ja se on hyvä, sillä nytkin jo taitaa olla liikaa katsomista.

 

 

 

Indigosta ja seitikeistä väriä Kihnun sukkiin

Järjestimme tänään Ukkolan taholta värjäyskurssin, jotta saisimme luonnonvärit perinnesukkiin. Meitä lähtee pieni joukko Mikkelistä ystäviemme ja tuttujemme kanssa Kihnuun opettelemaan noiden kuuluisien sukkien neulontaa heinäkuun lopulla. Olemme värjänneet vuosien varrella paljon luonnonväreillä, mutta emme indigolla, joten meillä oli yhtälailla uuden opettelua kuin matkakumppaneillammekin.  Opin otimme Anna-Karoliina Tetrin kirjasta Luonnonvärjäys ja häneltä myös ostimme tarvikkeet tuohon jännittävään prosessiin.

indigopata.jpg

Tässä patamme. Siellä oleva lanka on turvallisesti 50 – 60 asteen lämmössä.

langannosto.jpg

Matkalle lähtevä kurssilaisemme nostaa vyyhtiä padasta. Se on ollut siellä vain viisi minuuttia ja on noin tummaa.

indigot.jpg

Tässä taas lankamme. Suurin osa on ohutta 110 tex x 2 Pirtin kehräämön kampalankaa sukkia varten, mutta väriä riitti myös kirjontaan tarkoitetuille langoille ja onpa mukana kaksi hahtuvalankavyyhtiäkin, ne tulevat huopaan. Olimme tehneet ohjeen mukaisen kyypin, mutta värin vahvuus yllätti meidät. Ensimmäiset kuusi vyyhtiä olivat oikeastaan yhtä tummia. Harmaasta  vyyhdistäkin tuli suunnilleen samanvärinen kuin valkoisista vyyhdeistä. Pitäisiköhän liemeen laittaa hieman enemmän vettä, jotta alkaisi saada vaaleampia värejä aikaisemmin? Nythän niitä tuli vain muutama vyyhti ja sitten väri loppui. On sitä vielä paljon opittavaa tässä uudessa asiassa!

haileatindigot.jpg

Tuo vaalein vyyhti tässä kuvassa on viimeisenä  kyypistä noussut. Nuo vaaleat molemminpuolin ovat himoitsemaamme värisävyä. Nuo kaksi vihertävää taas ovat hassu juttu. Niihin tuli hyvin mieto väri kyypissä, joten kiikutimme sen horsma-lupiini liemeemme, joka sitten värjäsi langan vihertäväksi. Astetta aikaisemmasta langasta olisi saattanut tulla vahvempaa vihreää. Täytyy tehdä lisää tälläisiä kokeiluja. Ei kyyppivärjäys nyt yhteen kertaan jää.

seitikit.jpg

Seitikkilankamme loistavat tässä kuvassa.

keltavihreat1.jpg

Viimeiseksi tulevat  keltaiset ja vihreät lankamme. Keltaiset ovat tuosta horsma-lupiini padasta ja vihreät nokkosista, joiden joukkoon laitettiin pieni määrä raparperin lehtiä. Nämä langat olivat rautapadassa. Tuo takana näkyvä järvi on oikeastaan lampi, jonka vesi on hyvin ruskeaa. Otimme siitä värjäysvetemme ja puhtaita keltaisia värejä emme saaneet, vedessä on todennäköisesti rautaa.