Viimeinen keinutuolinmatto vippelä-loimesta

Tarkistin juuri, että kolmivartinen vippelä eli Karjalan raanu-sidos on roikkunut kangaspuissamme kolme vuotta. Tuota lointa oli selvästi liikaa ja se ei kiinnostanut montaakaan meistä. Liekkö syynä se, että tuo raanusidos on hidasta kutoa. Vedimme sen puihin Taito-lehdessä olleen Juuret-nimisen tyynyohjeen pohjalta. Pian alkoi selvitä, että kyseessä oli kolmivartinen vippelä, jota Suomessa on kutsuttu Karjalan raanu nimellä.

Nyt loimi on kumminkin loppu ja viimeisenä siinä on kudottu keinutuolinmatto, jossa on tuota Juuret-mallia käytetty pohjana ja sitä on tehostettu pienillä raidoilla.

Loimi on otettu puista ja kuvattu kutomon pöydällä
tässä Leena-kutoja on sen viimeistellyt ja sovittaa omaan keinutuoliinsa. Todellisuudessa se on kudottu hänen sisarensa valkoiseen ja hieman leveämpään keinutuoliin.

Ei se Vippelä kumminkaan meitä siitä tartunnan saaneita jätä rauhaan. Nyt on tarkoitus vetää 6-vartisen vippelän loimi. Lointa laitamme kuintenkin vain sen verran, kuin sitä etukäteen tilataan, jottei tule samaa tilannetta kuin tuon edellisen roikkumaan jääneen loimen kanssa. Värikkään vippelän voi hyvin kutoa tähteeksi jääneistä villalangoista.

Räppäsin kutomon pöydällä olleesta kirjasta seinävatteen kuvan. Tuon seinävaatteen ohje on ruotsalaisen Ingerlise Skjöldebrandin kirjassa Kauneimman kudontamallit. Kirjan on suomeksi toimittanut Eeva-liisa Nisula 1991.

Myös mallikerrassa 2013/4 on juttua vippelästä, sekä selkeät ohjeet 3-, 4-, 5- ja 6-vartiseen vippelään. Malleissa vilistelevät myös joulupukit ja kirkkoonkin pääsee luontoaiheiden lisäksi.

Puut täynnä kudonnaisia

Eija kutoi poikansa asuntoon monta metriä ihka tavallisia räsymattoja.
Nyt mattopuihin on laitettu mustaloimi, joten jotain jännää on tulossa.
Satun pyyheliinan kuva on saattanut jo olla täällä, mutta kertaushan on kaiken äiti.
Tähän Paulan vohvelipyyhkeen kuvan alle voisi kirjoittaa saman tekstin kuin edellisen kuvan alla. Nyt en ole käynyt viikkoon Ukkolassa ja tiedän että Raili on siirtynyt näihin puihin. Mitähän siellä nyt on tulossa?
Kaimani kutoo vippelä – keinutuolin mattoa. Me molemmat Leenat olemme vähän hurahtaneita tuohon loimeen. Muita se ei tunnu kiinnostavan.
Laitankin tähän vielä kuvan omasta valmiista kudonnaisestani. Tämän vippeläliinan olen tarkoittanut vanhan lipaston päälle mökilleni. Mataran punainen väri on veriseitikistä ja lankana on Pirtin raanulankaa.
Huopapuumme ovat taas käytössä ja peränurkassa käy huiske. Tässä Jaanan pehmeän väristä aikaansaannosta.

Lisää vippelää

Talvella kudoin Keski-Karjalan/Sortavalan kansallispukuun kankaita. Vaikka kansallispuku ei varsinaisesti tänne kuulu, niin kankaat on kumminkin kudottu Ukkolassa, joten tässä se on.

Kuva on otettu Mikkelin kansalaisopiston näyttelyssä.

Kutoessani noita kankaita Leena-kaima hihkui innoissaan kutoessaan vippelää. Se kuulosti niin riemastuttavalta, että kankaiden valmistuttua menin vapaana olevaan vippeläloimeen.

Innostuin ihan yhtä paljon ja tein keinutuoliini uuden maton luonnonvärein värrjätyillä langoilla.

Minulla ei ollut mitään suunnitelmia. Periaatteenani oli, että kaikki luonnonvärein värjätyt langat sopivat keskenään, joten kokeilin kaikkia mahdollisa vaihtoehtoja, mitä kolmella varrella olevalla kärkiniisinnällä keksin saada aikaseksi. Kaikki langat olivat kaksisäikeistä karstaa ja tarkoitukseni oli saada pienet tähteeksi jääneet lankanyssäkät käytetyksi.

Tuo kolmivartinen vippelähän on Karjalan raanun sidos. Jos lointa on vielä syksyllä jäljellä, niin palaan asiaan. Kuivattuja veriseitikkejä löytyy, joten punaista väriäkin on tulossa.

Juurista vippelään

Taito lehti julkaisi 2017 numerossa 2 Juuret maillin ohjeet tyynyn päällisiksi. Siitä on jo kauan kun vedimme tuon loimen. Hitaasti se on kulkenut, vain harvat akat ovat siitä olleet kiinnostuneita. Viime viikolla otimme pois kutomuksiamme.

Tämä minun villalla kutoma on tuota Taito-lehden juuret mallia.

Sari alkoi sitten tehdä ihan omanlaistaan. Mitäköhän tuosta villasta oikein tulee?

Leena taisi oikein villiintyä, kun alkoi kutoa vippelää. Tässä läheltä otettu kuva ja alla kokonaisena. Tuokin olisi kiva nähdä valmiina.

Nyt sitten ihan toiseen asiaan. Minun oli mahdollista kuvata Eijan matto hänen kotonaan. Hyvältä näyttää ja koirakin tykkää.