Mattokäärö

Ukkolassa otettiin puista pois iso mattokäärö. Kumma että viimeiset matot vielä pystyttiin polkemaan. Puissa oli kuuden polkusen ruusukas, mutta nämä matot oli poljettu kaikki palttimaksi. Viimeinen kutoja oli Eija, mutta hän oli ennättänyt viedä matonsa jo kotiin ja otti itse niistä kuvat. Ne matot ovat kuvissa viimeisinä. Käärön mattoihin en kirjoita kenen ne ovat, se menisi kumminkin väärin.

Akat Raijan Aitalla värjäämässä

Olemme käyneet nyt tavella kahtena lauantaina värjäämässä lankoja ja matonkudetta Raijan Aitalla Raijan ja Katariinan opastuksella. Tässä toujamme toiselta kerralta.Punaista väriä lisätään villapataan hellalla.

Kaunis uusi väri kauan sitten aronilla värjätyissä ja epämääräiseksi haalistuneissa langoissa. Huomaa miten tarkkaan villa on imaissut kaiken värin kattilasta.

Siinistä väriä matonkuteisiin.”Vahvaa väriä” vahvalle naiselle pesukoneeseen.

”Vahva väri” tuli vanhoihin lakanoihin. Kelpaa tuolla mattoa paukutella.

Valkealta sideharsorullalta hehkuvia värejä kylmä värjäyksenä.

 

 

 

 

Ukkolan marraskuu

Mattoja, mattoja, mitäs muutakaan

Paula kutoi Hilkalle kauniin punaisen joulumaton

 

Ei tämä Railin mattokaan huonommaksi jää. Ovat muuten molemmat samasta loimesta.

 

Leenan palttina mattoa kuvatessaan kameran piti kurkistaa puiden väliin.

 

Juuret loimessa vasta ensimmäiset kudonnaiset tulossa. Tässä on kudottu kaksin kertaisella Pirtin ahtuvalangalla. Tätä kutoo blogin kirkoittaja Leena.

Myyjäiset pitäisi olla tulossa, mutta milloin ja missä, siinä meillä iso pulma. Ostettavaakin alkaa jo pikku hiljaa olla

Ainakin sieltä saa enkeleitä

 

ja kauniin virkatun korin.

Matoilla syksyyn

Syksyn ensimmäinen yhteinen tapaamisemme oli tällä viikolla. kesän aikana akat olivat paukutellet uusia mattoja. Tässä niistä kuvia:

Kumpikohan nyt olisi parempi? Tuo toimikkaaksi kudottu vai ripsi? Samasta loimesta ne syntyivät.

Punainenkin matto oli kesänaikana kudottu ja nyt otettu puista pois.

Kyllä meillä ihan tavallista palttinaakin kudotaan. Näissä puissa on tosin kuusi-vartinen ruusukas palttinan lisäksi, joten seuraava matto saattaa näyttää ihan toiselta.

Karjalan punapomintaa

Meillä oli jäänyt roikkumaan luonnonvärinen pellavaloimi puihin, se oli jo toinen samanlainen pomsi/palttina sidos, eikä sitä kukaan oikein enää halunnut kutoa. Raudussa syntynyt Liisamme silloin kysyi, että jospa hän saisi kutoa siihen vielä punapoimintaliinan. Ilahduimme kun joku lointa vielä halusi ja minulla oikein sydän pomppasi, kun kuulin mitä Liisa kutoisi. Olisikohan mahdollista että minäkin nyt oppisin tuon esiäitieni taidon. Ja niin siinä kävi, että lointa vielä jäi. Liisan avulla ja Kiisken kirjaa lukien pääsin itsekin kokeilemaan ja oppimaan tuon yksinkertaisen perinnetyön salat.

 

Kuvasin Liisan liinan ottaessani loimen lopun puista. Komea kuvio. Saa nähdä pääsenkö kuvaamaan sen vielä valmiina.

 

Tässä leveä kuvioraita kuvattuna toiselta puolen. Kumpikohan puoli on tarkoitus laitta oikeaksi?

 

Lointa riitti vielä kahteen liinaan, joten opin aika hyvin, kun pääsin toistamaan kuvioiden poimintaa. Kuvassa liinojeni päädyt. Liisa teki päärmeiden kohdalle tuollaiset pitsipoimintaraidat. Tietysti minun piti oppia tuokin perinnetaito. Karjalassa on  kudottu myös pitsipoimintaa liinoihin, käspaikkoihin ja verhoihin. Hienot verhot leveämmällä pitsin poimimisella tulisikin, mutta pitsin tekeminen on paljon hitaampaa kuin punapoiminnan, siinä kun ei saada poimittua sidosta talteen  puiden taakse kuten punapoiminnassa .

 

Nyt olen saanut liinat valmiiksi. Niissä oli kova työ siistiä, sillä loimen nostelu katkoi reunalankoja, enkä muutenkaan saanut reunoja nätiksi. ”Reunoistaan kutoja tunnetaan”, niinhän sitä sanotaan. En ole vielä valmis punapoimintaliinojen kutoja. Tulen ajamaan asiaa niin, että saamme uuden pellavaloimen, vähän kapeamman, johon kudon uusia liinoja. Minulla on ajatus, miten reunan saa kuvioiden kohdalta kauniiksi ja voishan sitä pitsiäkin ajatella. Siihen loimeen voi sitten metritolkulla kutoa uutta käspaikkakangasta, sillä etupistokirjontakin koukuttaa.