Talvella kudoin Keski-Karjalan/Sortavalan kansallispukuun kankaita. Vaikka kansallispuku ei varsinaisesti tänne kuulu, niin kankaat on kumminkin kudottu Ukkolassa, joten tässä se on.

Kuva on otettu Mikkelin kansalaisopiston näyttelyssä.

Kutoessani noita kankaita Leena-kaima hihkui innoissaan kutoessaan vippelää. Se kuulosti niin riemastuttavalta, että kankaiden valmistuttua menin vapaana olevaan vippeläloimeen.

Innostuin ihan yhtä paljon ja tein keinutuoliini uuden maton luonnonvärein värrjätyillä langoilla.

Minulla ei ollut mitään suunnitelmia. Periaatteenani oli, että kaikki luonnonvärein värjätyt langat sopivat keskenään, joten kokeilin kaikkia mahdollisa vaihtoehtoja, mitä kolmella varrella olevalla kärkiniisinnällä keksin saada aikaseksi. Kaikki langat olivat kaksisäikeistä karstaa ja tarkoitukseni oli saada pienet tähteeksi jääneet lankanyssäkät käytetyksi.

Tuo kolmivartinen vippelähän on Karjalan raanun sidos. Jos lointa on vielä syksyllä jäljellä, niin palaan asiaan. Kuivattuja veriseitikkejä löytyy, joten punaista väriäkin on tulossa.

Eija kutoa paukutteli 10 metriä mattoa!

Nämä rusetit ovat pienen tytön erikoistilaus.

Taito lehti julkaisi 2017 numerossa 2 Juuret maillin ohjeet tyynyn päällisiksi. Siitä on jo kauan kun vedimme tuon loimen. Hitaasti se on kulkenut, vain harvat akat ovat siitä olleet kiinnostuneita. Viime viikolla otimme pois kutomuksiamme.

Tämä minun villalla kutoma on tuota Taito-lehden juuret mallia.

Sari alkoi sitten tehdä ihan omanlaistaan. Mitäköhän tuosta villasta oikein tulee?

Leena taisi oikein villiintyä, kun alkoi kutoa vippelää. Tässä läheltä otettu kuva ja alla kokonaisena. Tuokin olisi kiva nähdä valmiina.

Nyt sitten ihan toiseen asiaan. Minun oli mahdollista kuvata Eijan matto hänen kotonaan. Hyvältä näyttää ja koirakin tykkää.

Se oli marraskuu, kun niisin 1400 lointa hamekangasta varten. Minun oli tarkoitus kutoa kansallispuvun hame ja Erjan ja Sarin pitkä emännän asu.

Joulu- ja tammikuu siinä meni, mutta nyt on Keski-Karjalan kansallispukua varten niin hame- kuin liivikangaskin valmiina. Tuo oli iso urakka, 28 lankaa sentillä ja ohut loimilanka ei tahtonut reunoissa kestää.

Kun käyn seuraavan kerran Ukkolassa, niin otankin kuvan Erjan tulevasta pitkästä hameesta, hän kutoo raitoja, jollaisia ei varmasti ole ollut kenelläkään.

Muita kudonnaisia sitten. Kaimalla on menossa kolmivartista vippelää. Tuosta tulee todennäköisesti sohvatyyny.

Leveissä mattiopuissa on mielenkiintoinen loimi. Ihana tuollainen matto on levittää olohuomeen lattialle.