Laitoin isoäidinneliöt huilille ja tein vuorostaan vauvoille nuttuja. Ensimmäiset sinisävyiset nutut vein keräyspisteeseen enkä muistanut niitä kuvata, mutta Leena oli nopea, joten akkojen pääsivuilla nekin löytyy.
Tässä eräitä hyviä kirppis löytöjä. Eli siis löysin siistin neuleen, purin sen, vyyhtesin, pesin, kerin ja neuloin uuteen muotoon (kun ei laske omalle työlle hintaa saa edulleisesti) ja …VOLAA saa aikaan upeita tuotoksia vähällä rahalla / laadusta tinkimättä.
Ajattelin että paikallinen väestö tykkäisi vahvoista väeristä.
Tulee niin hyvä olo kun voi sillä mitä itse osaa (esim.neulominen) tuottaa toiselle mielihyvää tms. Jakaa omastaan vaikka vähänkin. Kun moni tekee saman, niistä kertyy…ties kuinka paljon.
Ja sitten hieman hillitympää väriskaalaa
Mikkelissä kävi tilkkubussi 15.2 ja tietty minä piipahdin siellä. Ensimmäinen tilkku tuli aivan liian tiukkaa. Sitten otin 4,5 koukun ja yritin tehdä mahdollisimman löysää. Johan onnistui! Se siintä…………… mun osuus ennätys peitosta suoritettu.
Aikani asiaa hauduteltuani kaivoin kotoa pussin pohjalta pikku kerät esille ja telkkaria katsellessa rupesin kokeilemaan (koukku nro 5).
Himo kasvaa syödessä! Niitä rupes syntymään 
aina vaan lisää kun piti kokeilla et jos laittaisin tuon värin keskelle ja toisen sitten jne. Päätin laittaa aina ulommaisen kerroksen samalla värillä että saan jotain yhdenmukaisuutta.
Nyt on se vaihe että pitäisi vielä päättää millä värillä kokoan palat.
Suosittelen muillekin tämä on kivaa puuhaa, kerien loppuja löytyy varmaan kotoa tai ei se uusikaan kerä paljoa maksa ja tuotos menee hyvään tarkoitukseen.
Sillä aikaa kun minä olen näperrellyt kaikenlaista…
kesän pihalla ollut valkea kaktus rupesi kukkimaan, kuin myös punainen… ja olin niistä hyvin ylpeä
kunnes menin äitini luo ja näin hänen kaktuksensa joka oli valtava ja aivan täynnä kukkia
Että oli hankala tehdä syksyisiä kransseja, kun luonnosta ei tahdo löytyä materiaalia. Kokonaan havusta tulee liian jouluinen… , marjat eivät tahdo kestää… , 
kuva1: tässä paju pohjalla katajaa, koriste omenoita, juhannusruusun marjoja, lehtikuusen käpyjä ja juurakko
kuva2: no löytyyhän sitä kun oikein kehittelee:
heiniänippuja+narua, sisalnarusta saa kivoja palloja, katajaa ja kaupan teko marjoja
kuva3: saniaista löytyi oven pielestä, vähän isompia käpyjä metsästä, säkkikankaan pala tilkkulootasta ja pehmeä neulaista kuusta pihan reunalta (aivan ihana materiaali tehdä kransseja kin ei pistele ja säilyykin pitkäkke kevääseen kun ei hevillä tiputa neulasia).
Kaikenlaista materiaalia on tarttunut mukaan tuolta luonnosta kun koiran kanssa lenkkeillään. Lähes joka kerta on jotain kainalossa. Harmi vaan kun on niin lämmintä että esim. paju tekee silmuja ja ne heikentävät varren laatua punontamateriaalina. On siellä kyllä helpompi liikkua ja löytää kaikkea kun lunta ei vielä ole.
Viime viikolla Ukkolan Akoilla oli illalla tihkusateesta huolimatta betonikurssa Satun pihassa. Homma oli jo täydessä vauhdissa kun minä ennätin paikalle. Ämpärissä syntyi valmismassasta ja vedestä betonia porakoneen sekotinterän avulla. Raparperin lehtiä, kiviä ja pitsiliinoja sekä kippoja ja kuppeja oli pitkin ja poikin pihamaalla.
Minulla oli tarkoitus tehdä muutama pieni piha laatta . Helppoa kuin heinänteko kun sen osaa. Massa rasiaan ja kivet pintaan, rasiat autoon. Mutta hupsis… kotimatkalla kivet tärisivät, painuivat melkein upoksiin ja massakin kovettui sen verran että kiviä ei voinut kaivaa enään ylös. Eiköhä laatoille silti oma paikkansa pihalta löydy.
PS.Valmismassasta tulee melko sileää betonia. Pelkästä betonista, johon itse lisää hiekan karheusastetta voi säädellä hiekan laadulla.
Tässä vielä kesällä tekemäni raparperinlehtikulho, josta tykkään aivan valtavasti.
1.Hiekasta matala hyvän mallinen keko. Minä tein liian korkean ja massa valui reunoilta. 2.Muovi väliin suojaksi ja raparperinlehti nurjapuoli ylöspäin. 3.Betonimassaa parin sentin kerros. Väliin jotain tukiverkkoa. Ja sitten taas pari senttiä betonimassaa. (Mitä jäykempi massa sen vähemmän valuu.) 4. Sitten odotellaan 1-4 päivää massasta riippuen. Ei saa kuivua liian nopeasti. Eikä saa olla vesisateessa. 5.Pinnan putsaus ja pintakäsittely. Laitoin venelakkaa, joka sai lehden suomut upeasti esille.
Käsityöläisen rapunpielestä löytyy kaikenlaista mm. vanha vanha pupujussi joka on istahtanut risupunoskupposeen. Pupun tukirunko on tehty koneiden osista/käämistä saatavasta kuparilangasta. Päällisen voi tehdä joko tästä askastelukaupasta saatavasta materiaalista (en muista nimeä) tai lemmikkieläin kaupasta saatavasta oljesta/kaurasta tms. (paljon halvempaa). Meidän pupun olkinen isoveli on mummolan ovenpielessä. Jotta pupu tai mikä eläin tahansa pysyy kasassa kannattaa pintaan kieputtaa mahdollisimman saman väristä ompelulankaa ristiin rastiin.
Viime talvena me akat opettelimme kehräämään erilaisia villaisia “nyppy”lankoja. Siintä innostuneena kokeilu laajeni villa lankojen värjäykseen.
Eikä se siihen loppunut kun alkuun päästiin. Vuorossa oli puuvilla langat joista alkoi syntyä Sytomyssyjä.
Täytyy kyllä tunnustaa että suurin osa kehrätyista langoista odottaa vielä sitä juuri oikeaa käyttö kohdetta.
Ajattelin että paikallinen väestö tykkäisi vahvoista väeristä.
