kahvipussikassit

KYLLÄ, olen aivan hurahtanut kahvipusseihin ja niistä tehtäviin kasseihin. Homma alkoi viime talvena kurssilla, jossa itse opettelin homman alkeet. Ensimmäinen pala oli hiukan hankala, mutta onhan noita nyt tullut tehtyä useampi laukku. Sitä mukaan kun ennättää tehdä, joko myyn laukun tai se menee lahjaksi.

Juhlamokalla on helpoin aloitella, kun se on melko selkeä kuvioltaan (niin minäkin tein). Sitten kokeilin annospusseja, joista tuli aivan ihana käsilaukku (jatkuvassa käytössä). Välillä tein muutaman kipon tarvikkeille. Jos ei jaksa tai ei ole tarpeeksi pusseja kassia varten niin kipoista voi aloittaa. Ja se on myös hyvä konsti opetella tekniikka. Meillä on vielä syksyllä yksi kurssi Ukkolassa… mukaan mahtuu vielä. (25.8.2012)

Persidenttikahvipussi on hieman haastavampi tehdä, kun siinä pussissa on kaksi kerrosta. Leikkelyä, taittelua, punomista ja lopuksi kasaus sekä sangat. Sama kaava joka kassissa. Sitten kun hallitsee tekniikan on kiva ruveta suunnittle- maan itse erilaisia kuvioita paloihin (Ukkolan pääsivulla on muutamia nähtävänä).

Kassit ovat aivan ihania kauppakasseina. Kesällä käy kylmäkassista, folio eristää, ja varsinkin jos laittaa muutaman kylmäkallen mukaan. Vahva…voi kantaa isommankin perheen maitopurkit kotiin. Kiva kuvio…

Tämäkin kassi lähti just maailmalle, joten uutta tekemään ja pusseja keräilemään. Valitettavasti keräily on hieman hankalaa, kun en itse juo kahvia. Ja varsinkin kun haluaisin eri merkkejä …

Pitkässä viivassa

Joskus viime talvena se alkoi ja tosiaan pitkässä viivassa sekin oli (niinkuin tämän blogin pito) … siis toi tuohitöiden teko. Siitä on monta vuotta kun olen viimeeksi tehnyt tuohesta mitään ja muistin tehdessäni miksi. Se käy käsiin, kun ensin hankit tuohta, putsaat ja suikaloit ne. Sitten vasta alkaa varsinainen punominen.

Talvella sain aikaiseksi muutamia kännykkäkoteloita. Ensin yhden kurssilla opettajan kanssaja. Sitten yrityksen ja erehdyksen kautta muutaman onnistuneen kotonakin.  Kurssilla oli tarkoitus tehdä useampia pieniä esineitä, mutta minä halusin itselleni neulekorin ja sen tein.

Kurssilla jäi vähän aikaa ja opettajalla oli ruusun tekoon sopivaa ”silppua”…

Himo kasvaa syödessä ja minulle tahtoo käydä monesti käsitöitä tehdessä niin. Piti saada isompi kori… Alku innostuksen jälkeen huomasin että tuohisuikaleet eivät riitä, joten korintekele seisoi noin puoli vuotta takapihalla. Sillä aikaa kun pikkuhiljaa etsiskelin lisää tuohta tuli tehtyä yhtä jos toistakin käsityötä, joista toisessa jutussa tuonnempana.

Muutama päivä sitten olin koiravahtina ja siinä pentujen temmellystä katsellessa putsailin tuohta (pienet apurinikin peppuuttivat tuohipalasia pitkin pihaa). Jäi minulle tarpeeksi jotta saan keskeneräisen korin valmiiksi. Korin pohjasta tuli sitten aikamoinen tilkkutäkki. Tuohi suikaleet olivat aika paksuja, koska ne ennättivät kuivaa enkä saanut tuohta kunnolla ohennettua. Eikä ne pätkätkään kovin pitkiä olleet, joten liitoksia on useita. Pohja ja sivujen alareunat ovat paksumpia, mutta ei se minua haittaa ompahan alapuoli vahvempi.

Nyt puuttuvat enään sangat … eikä niitä tehdessä kauan nokka tuhise