Totta se on, meidän on muutettava rakkaasta Ukkolasta.  Vuokrasopimukseemme on kirjoitettu, että vuokrataan siinä kunnossa kuin mitä se on ja se tarkoittaa että meidän on turha pyytää katon korjaamista. Olimme kyllä saaneet vuosi sitten vintin päätyikkunoihin levyt, joten pulut eivät enää päässeet mellastamaan vintillä, mutta katon korjaamiseen kaupunki ei ryhdy. Kudontahuoneessa on hyvä olla, mutta eteisen katto vuotaa ja sähkölaitteet ovat alla, joten ei tämä turvalliselta ole tuntunut pitkään aikaan.  Minä laitan nämä ikävät kuvat nyt ensin.

Noita vesiastioita oli keväällä paljon enemmän, kun lumi suli katolta ja tuli suoraan sisään. Ne oli päivittäin tyhjennettävä. Nyt on ollut kuiva kevät ja alkukesä, vasta eilen ukkoskuuro alkoi täyttää vesiastioita uudelleen. Katto on mielenkiintoinen. Laudat tuntuivat vielä kovalta, kun yhden akan mies niitä kävi koputtelemassa, joten sortumisvaaraa eteisessä ei vielä ole.

Tässä Ukkola on koko komeudessaan. Sireenipuskat edestä poistettiin, kun sähkökaapeli linjaa vedettiin portaiden edestä. Toisessa kuvassa isojen puiden takaa näkyy vanhainkodin keltainen päärakennus. Muutamme sen vintille isoon avaraan tilaan, mistä on isosta päätyikkunasta upea näköala yli Suonsaaren. Tila on kai ollut viime aikoina henkilökunnan kokoontumistilana, mutta on siellä ennenkin kudottu kankaita, silloin kun vanhainkodilla oli toimintakykyisiä asukkaita, niin aikakin kahdet puut siellä olivat. Meidän isot mattopuut ovat peräisin sieltä.

Vanhainkodin vanhempi osa, tuo kuvassa näkyvä, on nyt tyhjennetty, eikä tiedetä mitä sinne tulee. Ei se huonossa kunnossa ole …    Tässäkin on sellainen asia mitä ei tällainen pieni kutoja-akka ymmärrä. No me päästiin vintille, ja alemmissa kerroksissa ei ole ketään, joita maton hakkaaminen häiritsisi.

Nyt sitten kuvia viimeisistä loimistamme oikeassa Ukkolassa.

Hilkka, vanhin kutojamme, joka oli mukana jo silloin kun Kansalaisopisto 80-luvun lopulla aloitti toimintansa Ukkolassa, on kutonut tämän kauniin poppanan ystävälleen lahjaksi Jääköhän se Hilkan viimeiseksi kudonnaiseksi Ukkolassa, vai ennättääkö hän tehdä vielä kaksi harmaaraitaista pyyheliinaa – ensimmäinen kuva alapuolella.

Kaksi puolipellavaista pyyheliinalointa olisi vielä urakoitava, ennen kuin puut saadaan siirretyksi uusiin tiloihin.

Kaksissa puissa on myös mattoloimi. Eeva siinä kutoo akanpolkua loppuun, ne puut tyhjenevät. Lauralla on menossa iso matto alkuperäisissä Suonsaaren vanhainkodin puissa. Siihen jää loimea niin paljon, että se pitää siirtää tukilla uusiin tiloihin.

Tämä sininen kahviliina loimi ei lopu tämän kesänaikana, joten loimi pannaan poikki Sarin kutoman liinan jälkeen ja hilataan tukilla keltaisen talon vintille. vanhainkodin yksi työntekijä sanoi, että hän haluaisi olla sitä souta katsomassa, kun kaikkea tavaraamme sinne ylös kannamme.

Sitten jäi vielä kuvaamatta leppäliinainen pellavaloimi ja leveä puuvillainen saunapyyheloimi. Ne saadaan tehdyksi, samoin kuin poppanaloimenloppu.

Alamme maksaa vintistä vuokraa heinäkuun alusta. Avain asiassa on vielä neuvottelut kesken ja puheenjohtajamme Marja on sanonut, että aikaisemmin ei kanneta uusiin tiloihin mitään, kunnes se avain juttu selviää. Onneksi nykyisiin tiloihimme ei ole pyrkimässä jonossa uusia vuokralaisia, joten saamme muuttaa pitkin kesää. Seuraava kokous on heinäkuun ensimmäisenä tiistaina, jos ei tule muuta tietoa puhelimiin.