Matkamme Martin markkinoille onnistui. Olihan tuo pieneltä kudontapiiriltä aika uhkarohkeaa varata iso linja-auto ja alkaa suunnitella matkaa Tallinnaan. Linja-automme täyttyi, ja näin jälkikäteen tuntuu, että kaikilla oli mukavaa.

Heti Tallinnaan saavuttuamme ajoimme suoraan Karnaluksiin. Karnaluks oli ennallaan, mutta täynnä suomalaisia, kadulla suorastaan bussijono ja kassoilla tungosta. Puolituntia meillä meni yliaikaa ja ensikertalaiset olisivat halunneet olla pitempää. Tuo kauppahan on aika petollinen sinne ensi kertaa menijälle, niin että ei se kiire oikeastaan haitaksi ollut, jäi rahaa vielä muuallekin. Veimme hotellille ne, jotka eivät halunneet lähteä  villakehräämölle Raasikuun.  Löysimme  Aada Lõngin kehräämön yllättävän helposti. Nyt sitten repes: vaatimaton paikka,  täynnä kaunista värikästä Viron villaan suurissa röykkiöissä, edullisempaa kuin etukäteen arvioimme  ja ystävällinen palvelu.

Voi matkanjohtajaamme ja riemu muillakin oli yhtä suuri. Käsityönharrastajien materiaalien hamstraustauti on aika ongelmallista. Meidän ollessa villakehräämöllä, osa kaupunkiin jääneistä oli käynyt pellavakaupalla. Osoite sinne on KADAKATEE 46/3. Tuosta käynnistä kuului niin kivoja tarinoita, että aamulla osa porukastamme antoi lauantai päivästään vielä aikaa pellavakaupalle, siellä silloin oli kuulema tosi hidas palvelu.

Villakehräämön ja pellavakaupan kuvat ovat Sarin ottamia.

Me markkinoista kiinnostuneimmat ajoimme jo taksilla perjantai-illan Käsityö yöhön, mutta varsinainen markkinapäivä oli lauantaina. Voi sitä virolaisen käsityön runsautta ja värikylläisyyttä, joka meitä odotti. Kaikkea lavalla puhuttua ei ymmärtänyt, mutta muotinäytös kiinnosti ja musiikkia on aina kiva kuunnella ja kansantanssia katsoa.

Minä itse koin tilanteen niin, että oli hyvä, kun olin  ollut jo illalla näkemässä alustavasti sen, mitä katsoa seuraavana päivänä, muuten virikkeitä olisi tullut ihan liikaa. Mielenkiintoisinta oli koulujen, museoiden ja käsityöyhdistysten esittelyt ja työpajat, niissä myös oli henkilökunnalla aikaa paneutua kertomaan suomalaiselle perin pohjin mistä on kyse.

Tuo kahden viimeisen kuvan yhteenliittyminen on hauska, Sari bongasi minut tutkimassa hameen sidosta, mitä en tuntenut. Osaisikohan joku auttaa?

Kyllä tavara myös vaihtoi omistajaa ja ihanaa oli se, että kun kysyin luvan, niin sain aina kuvata.

Ja mitäpä muuta se kutoja kuvaisi, kuin kudonnaisia.

Se pisti silmään, että käsityömateriaaleja ei noilta markkinoilta paljoa löytynyt. Ilahduttavan poikkeuksen teki Võrun pellavatehdas  Vestra EX ja niinpä pääsimme kädestä pitäen kiittämään tuon tehtaan johtajaa, kun hän oli meille kuukautta aikaisemmin toimittanut loimilankaa.

Tähän loppuun laitan vielä kuvan tytöstä, joka poseerasi minulle. Asu on mielenkiintoinen, kansallisia aineksia roppakaupalla ja eri tekniikoita. Pää tuolta matkalta jäi meille kaikille ideoita täyteen, minkähänlaisina ne ponnahtavat ulos.

Kotimatkalla laivalla saimme vielä haasteen neuloa Etiopian vauvoille nuttuja. Haasteen antoivat keravalaiset käsityönharrastajat, jotka olivat vastaavalla matkalla.

Lisätty16.11.2010

Hei Martin markkinoilla kävijä

Ostitko sinä tai ystäväsi tämän kauniin nahkaisen silmälasikotelon markkinoilta. Se löytyi linja-auton lattialta…

Lisäys 17.11.2010

Pussukkan omistaja on löytynyt! Mutta jääköön juttu tähän kuvineen, kun on niin kaunis pussukka. Nyt tiedän, niitä on ostettu Mikkeliin kaksi kappaletta.