Vanha partiolaulu menee jotenkin noin. Päätin sillä aloittaa tämän artikkelin, sillä polkuloimemme ongelma on ratkaistu ja paljon uutta opittu poluista saman tien. Samalla on jo suuret suunnitelmat uusista poluista.
Kaikkihan alkoi siitä, kun niisimme Muurahaisenpolun. Teimme sen käsinkirjoitetun ohjeen mukaan ja se löytyy linkin artikkelista, mutta ohje on myös julkaistu Taitolehdessä 3/2003. Meistä kudonnainen ei olenkaan näyttänyt Muurahaisenpolulta. En tiedä minkälainen muurahaisen polku meillä itse kullakin oli päässä, mutta silloinkin oli sama ongelma kuin nyt, puissa ei kudottaessa näkynyt minkäänlaista polkua. Annoimme loimelle silloin nimeksi Akanpolku.
Uudella kudontatuvallamme on vessa ja siellä on Eevan kutoma Akanpolku. Matto on todella kaunis ja eihän muurahainen tarvitse isompaa polkua itselleen. Täältä löydät Kertun kutomana samaa mattoa.
Tästä alkoivat nettikeskustelut, mieltä kyseltiin jos minkä laista polkua. Ehdottomasti kysytyin oli Neidonpolku. Näitä keskusteluja on Akanpolku-mattoja käsittelevissä artikkeleissa, mutta myös artikkelissa Suutarin lapsi sai kengät, sekä kohdassa Yhteys akkoihin.
Marja-Liisa lähetti meille kuvan vanhasta Neidonpolku-matosta. Hän on tänään antanut minulle luvan julkaista kuva. Marja-Liisa kyseli siihen ohjetta. Laura teki sen ja antoi ohjeelle nimeksi Akan juhlapolku. Linkki ohjeeseen.
Saimme loimen vedettyä vasta viime syksynä, mutta kun talvella aloimme sitten kutoa, niin ei me mitään polkua nähty. Lauralla ei ollut mahdollisuutta tulla katsomaan ja loimi otettiin jo niisinnästä pois, ja ajateltiin muuttaa kahdeksalle varrelle. Työ lankesi minulle. En ryhtynyt tekemään mitään, ennen kuin olin aivan varma. Loin kolmemetrisen poppanaloimen ja vedin sen pöytäkangaspuihin. Samanaikaisesti posti toi tämän vuoden ensimmäisen Mallikerta-lehden (1/2014) ja siellä on ohje Arkionnen siniset polut. Tuossa ohjeessa korjattiin saman lehden numerossa1/2012 olleen Onnenpolku ohjeen raidat tasaisiksi. Yhdistelin Lauran ohjetta ja tuossa lehdessä olevaa, piirsin oman versioni ja kudoin mallipätkän.
Ei yhtään muistuta Marja-Liisan kuvan mattoa. Kun asiaa pohdin, niin tulin siihen tulokseen, että Lauran piirtämästä on pakko tulla jotain, joten loimi poikki ja uusi niisintä.
Alun räpellyksen jälkeen kudoin yksivärisellä ja siellähän ne Neidonpolun siksakit ovat. Pakko niiden on olla kolmivärisessäkin kudonnaisessa. Ja tulihan ne sieltä esiin, kun silmiä siristi. Tässä kuvassa ei tarvitse edes siristää.
Nöyrästi niisin loimen uudelleen ja nyt kun tiedän ohjeen olevan oikea, en hellitä. Näkyväthän nuo polut siellä vinosti ylhäältä päin otetussa kuvassa. Tässä vaiheessa matto on vaihtanut jo nimeä, se on Akan ikipolku. Hävettää tämän tuhraaminen, mutta lopussa kumminkin seisoo kiitos.
Yksi niisintävirhe siellä näyttää olevan. Kumma, kun näkyy kuvassa selvemmin, kuin kutoessa. Tämä tietää sitä, että kudon vain lyhyen maton, jonka otan puista pois. Pian saan uuden kuvan matosta lattialla.
Olen jollekin kirjoittanut, että älä vielä lähde kutomaan Akan juhlapolkua, ohje ei ehkä toimi. Perun puheeni ja sanon että ohje on ihan oikein. Tiheys on 30. Polkuset sidotaan toimikkaaseen ja poljenta on suora, mutta matto kudotaan järjestyksessä kolmella värillä. Reunat eivät aina sitoudu, mutta ei se haittaa, sillä kolmella kutominen tuo siistin reunan.
Nyt olen lukenut vanhoja kommenttejamme neidonpolku- ja lemmenpolkusidoksista. Toinen innokas lukijamme on Kaija U. Hän tässä talvella kysyi, että onko Lemmenpolku jo kudottu ja kertoi lähettäneensä kuvan. Kuva ja ohje ovat varmasti menneet jollekin lukijallemme minun antaessa yhteystiedot. Sain Kaijalta itselleni kuvan, kankaanrakenteen ja luvan julkaista ne tässä.
Tässä Lemmenpolussa on välillä tasaista ja sitten siksakkia. Ihania nämä vaihtelut. Melkeinpä joka kutoja voi tehdä omanlaisensa polun.
Kankaanrakenteen laitan Kaijan itsensä kirjoittamana. Tulosta molemmat paperit ja liitä oikeasta kohdasta yhteen. Kiitos Kaija!
Mutta ei kuulkaa polut tähän lopu. Kun mietin miten piirtäisin tuon kokeilupolun, selailin vanhoja kirjoja ja Perheentuvan kirjasta Kutokaa itse kankaanne löysin lempeän polun, joka aaltoilevasti vie eteenpäin. Se löytyy sivulta 29, kuva 54.
Kudoin tämän myös kokeiluloimeeni poppanaksi keittiön pöydälle. Tämä me tullaan Ukkolassa seuraavaksi kutomaan mattona.
Nämä kaikki sidokset ovat omanlaisiaan toimikasjohdannaisia. Niissä niisintä vaihtelee mutta polkusten sidonta on toimikkaan. Kaikissa on myös suorapoljenta, ja käytetään kolmea eri väriä järjestyksessä.Tiheys on 30.
Hah haa. Kauhavan kangasaitan sivuilta löytyy lisää. EI niiden nimenä ole polku, mutta periaate on sama. Kaikista tunnetuin on varmaan tämän naapurimme rikkinäisen vanhan maton sidonta.
Kun minä kudoin sitä, niin käytin nimeä Äänisen aallot, toinen taas kutoo Komeita kirkonkaaria tai Luostarin ikkunoita, mutta Kauhavalla on matolle annettu nimi Viiru – höh. Muita toimikasjohdannaisia kolmella värillä ovat Sokeripala ja Laine. En onnistunut saamaan suoria linkkejä, mutta tältä sivulta matot löytyvät.