Viimeinen keinutuolinmatto vippelä-loimesta

Tarkistin juuri, että kolmivartinen vippelä eli Karjalan raanu-sidos on roikkunut kangaspuissamme kolme vuotta. Tuota lointa oli selvästi liikaa ja se ei kiinnostanut montaakaan meistä. Liekkö syynä se, että tuo raanusidos on hidasta kutoa. Vedimme sen puihin Taito-lehdessä olleen Juuret-nimisen tyynyohjeen pohjalta. Pian alkoi selvitä, että kyseessä oli kolmivartinen vippelä, jota Suomessa on kutsuttu Karjalan raanu nimellä.

Nyt loimi on kumminkin loppu ja viimeisenä siinä on kudottu keinutuolinmatto, jossa on tuota Juuret-mallia käytetty pohjana ja sitä on tehostettu pienillä raidoilla.

Loimi on otettu puista ja kuvattu kutomon pöydällä
tässä Leena-kutoja on sen viimeistellyt ja sovittaa omaan keinutuoliinsa. Todellisuudessa se on kudottu hänen sisarensa valkoiseen ja hieman leveämpään keinutuoliin.

Ei se Vippelä kumminkaan meitä siitä tartunnan saaneita jätä rauhaan. Nyt on tarkoitus vetää 6-vartisen vippelän loimi. Lointa laitamme kuintenkin vain sen verran, kuin sitä etukäteen tilataan, jottei tule samaa tilannetta kuin tuon edellisen roikkumaan jääneen loimen kanssa. Värikkään vippelän voi hyvin kutoa tähteeksi jääneistä villalangoista.

Räppäsin kutomon pöydällä olleesta kirjasta seinävatteen kuvan. Tuon seinävaatteen ohje on ruotsalaisen Ingerlise Skjöldebrandin kirjassa Kauneimman kudontamallit. Kirjan on suomeksi toimittanut Eeva-liisa Nisula 1991.

Myös mallikerrassa 2013/4 on juttua vippelästä, sekä selkeät ohjeet 3-, 4-, 5- ja 6-vartiseen vippelään. Malleissa vilistelevät myös joulupukit ja kirkkoonkin pääsee luontoaiheiden lisäksi.

Akkojen talvitouhuja

Pidimme helmikuun kokouksen paukkupakkasessa ja ensimmäiseksi päätimme ostaa kunnon lisäpatterin, jota sitten voimme siirtää myös kurssihuoneeseemme, jonne nyt ei ollut menemistä.  Akoille tiedoksi, ostos on tehty, saimme kaksi patteria!

Kokouksen yhteydessä otimme kuvia töistämme, joita tässä seuraavassa lyhyin kommentein.

Tammikuun lopulla huovutimme neulalla Ukkolassa, vesityöt piti tehdä kotona. Raili oli tuonut näytille kotona kolmiulotteisesti tekemänsä kämmekkäät, kukkanen rintaan syntyi jo Ukkolassa.

Raija ei päässyt tammikuussa huovuttamaan, mutta oli hengessä mukana ja toi näytille vanhasta villapuserosta ja neuleesta tekemänsä lapaset, jotka oli somasti kirjottu. Mukavaa tuo vanhan vaatteen peseminen ja uudeksi tekeminen.

Näitä Railin pesukoneessa huovuttamia seitikkilapasia ihmettelimme. Ne olivat pesussa vaihtaneet väriä oranssinpunaisesta  tuollaiseksi, en tiedä miksi väriä nimittäisin. Lapaset on kuvattu Sarin koiran uudella makuualustalla, joka on seitikin oranssinen ja kudottu ontelopoppanassa ensimmäisenä koekappaleena. Koira ei varmaan huomaa virheitä ja hyppyjä. Minä, Leena, iloitsin noista lapasista, sillä olen huomannut samaa värin muuttumista, kun pesee seitikkilankoja emäksisellä pesuaineella. Raili piti tätä väriä itselleen sopivampana, joten kaikki hyvin.

Sarin jo vuosi sitten keskeneräiseksi jäänyt pariskunta muutti tammikuussa Ukkolaan. Se oli todella hyvä, sillä noista näkee hyvin nuken teon eri vaiheet ja rakenteen.  Pariskunnalla on liikkuvat nivelet ja ne ovat 100 % villaa ja tehty pelkästään neulalla.

Jaana oli kutonut fantasialoimeen villalla kaulurin, joka on turvallinen pimeällä. Ainut harmi on, että tuo ohut heijastin nauha käyttäytyy kudoksessa eri tavalla kuin villa.

Nämä raikkaat keittiöpyyhkeet ovat myös Jaanan käsialaa. Niissä on käytetty teettämäämme froteelankaa ja hyllyjen kätköistä löytyneitä puuvillakerien tähteitä.

Jaanan ahkeroinnit eivät vielä lopu, sillä tämäkin palttinapuissamme kudottu matto on nyt talvella valmistunut.

Minä kudon tätä videonauha-, loimikuvio- poppanaa kassiksi. Kuviossa on ohutta heijastinnauhaa.

Raili on nopea, aloitti kokouksen jälkeen ontelopoppanassa raikkain värein.

Kerttu ahertaa akanpolussa. Tuolla alla on valtavan paksu tukki. Näistä raikkaista räsymatoista lisää kunhan ne pääsevät tukilta. Sitten loppuikin kamerasta akun virta, joten ei enempää puista kuvia ja se on hyvä, sillä nytkin jo taitaa olla liikaa katsomista.

 

 

 

Helmikuu on tullut, tulleet valkohanget …

Ukkolan kuukausikokous oli tänään helmikuun ensimmäisenä keskiviikkona. Vaikeita asioita ratkaistavana, mutta hyvin niistä kekustellen selvittiin ja kudontapiirimme tulevaisuus näyttä valoisalta.

Pienkurssit kiinnostavat. Olemme saaneet hyvän taitajan opastamaan meitä kahvipussikassien punonnassa. Kurssi on lauantaina 13.3. 2010 klo 10.00. Muutama ulkopuolinenkin saattaa mahtua mukaan, jos sinua kiinnostaa, niin ota yhteys Leenaan.

kassi.jpg

Tulevan opettajamme tekemä mallikassi on oikein napakka. Kyllä siinä kelpaa maitopurkkeja kotiin kantaa.

Sovimme että Erja joka kuukausikokouksen yhteydessä neuvoo meitä kauniiden lahjapakettien tekemisessä.

lahjapusseja.jpg

Esimakua tulevasta saimme, kun hän näytti miten pieniä sieviä pussukoita tehdään.  Ukkolaan on hankittu tätä varten hyviä tarvikkeita ja me voimme siellä  käydä itse paketoimassa lahjojamme aina tarvittaessa.

Kuvansiirtokurssin sovimme tapahtuvan pienryhmissä Leenan toimiessa ohjaajana. Näihin ryhmiin  ovat myös ulkopuoliset tervetulleita. Sovitaan yhteisiä aikoja useampia, joten ilmoita halukkuutesi sähköpostilla Leenalle. Näistä linkeistä näet mistä on kyse: Kuvan siirto kankaalle ja puullemetalliin.

Sarin vetämä saippuakurssi tapahtuu huhtikuussa ja tarkempi ajankohta sovitaan myöhemmin.

Pia sai kangaspuista pois kauniin keltaruskean talvimaton keittiöönsä, mutta siitä jäi kuva ottamatta, mutta Sarin kehräämät villalangat sentään tulivat kuvatuksi:

sarinlangat_11.jpg

Sari on kehrännyt rusehtavan langan näistä Pirtin kehräämön kehruutähteistä apulankana kaksinkertainen hahtuva. Valkea lanka on tehty villalevystä ja apulankana on ohutta valkeaa villalankaa. Tämän langan Sari aikoo värjätä.

sarinlangat_2.jpg

Nämä langat ovat taas tuosta Pirtin kehruu tähteestä , apulankana villalankaa.

sarinlapanen1.jpg

Lapaset ovat jo melko valmiit, peukalot vain puuttuvat. Sari on neulonut ne kaksinkertaisella langalla, omaa kehruutaan ja ohutta ruskeaa villaa samanaikaisesti. Tuntuvat yllättävän pehmeiltä.

Toukokuun ensimmäinen keskiviikko

Kokoonnumme aina kuukauden ensimmäinen keskiviikko ja tänään se oli ihmeitä täynnä:

  • Helmikuume on nousemassa. Tartunta on saavuttanut ainakin puolet akoista. Helmien lisätilauksia oli jo tehty ja tehtiin taas. Kuvan helmet oli tuotu näytille.

helmet2.jpg

  • Huovat olivat saapuneet karstaamolta. Miten ihanaa onkaan kääriytyä tuohon valkean harmaaseen ruutuhuopaan. Noita loimia meillä on ollut kaksi.

huopa3.jpg

  • Mutta häkellyttävintä oli Eilan rekipeitto. Olimme kansalaisopiston aikana kutoneet rekipeiton pohjia ja Eila toi nyt näytille peittonsa, jonka hän oli suunnitellut yhdessä miniänsä kanssa ja itse kirjonut. Ehkä minäkin joskus saan omani kirjottua (huokaus).

rekipeitto4.jpg

rekipeittokeski4.jpg