Kun tekee jotain ihan perusasiaa ja siitä tulee vielä kaunista, niin sitä on hyvä kutsua mutkattomaksi. Paula kutoo Hilkan vanhaan tupaan uudet matot, 20 m. On siinä pituutta! Matot kudotaan kolmella sukkulalla.

Ensimmäinen on valmis.

Toinen on hyvää vauhtia valmistumssa.

Hilkka on itse leikannut kaikki tuleet. Vihreiden laatikko ei edes mahtunut tähän kuvaan. Noista taitaa tulla vielä toinenkin 20 m.

Minä, Leena, kudoin penkinpäällisiä. Loimena on paksu mattolanka. Se jäi tähteeksi, kun levää mattoa kavennettiin reilusti. Kun kavennetut matot poistettiin tukilta, niin tähneeksi jäänyt loimi letitettiin ja vedettiin uudelleen puihin.

Tämä penkinpäällinen on kudottu kiikkalaisittain. Revin kahdeksan lakanaa poikittain pätkä kerrallaan kahdeksaksi kasaksi. Tämän jälkeen ompelin pätkät toisiinsa kiinni tummanruskeasta keskellä olevaan keltaiseen ja siitä taas toiseksi tumminpaan kuteeseen. Tästä sukkulallisesta tuli noin 25 cm penkinpäällistä. Vaikka kuteen ompeluun meni aikaa, niin se suurenmoisesti korvaantui kutoessa, kun vain huristelin yhdellä sukkulalla.

On meillä uuttakin tulossa ja paljon vaikeampaa.

Pellapyyheloimeen tulee vohvelisidos. Ihanat saunapyyhkeet!

Tähän mustaan loimeen tulee tuossa kuvassa oleva matto. Loimi on leveä, Vaatii jo paljon kutojaltaan, voimia ja kärsivällisyyttä. Malli on parin vuoden takaisesta Mallikerta-lehdestä.

Nämä viimeiset loimet ovat molemmat niisitty ja odottavat pirtaan pistelyä ja polkusia. Ahkeruudestamme nyt riippuu se, milloin näette niistä kuvia. Kesä on arvoituksellista aikaa, toiset kutovat vaikka kuinka paljon, kun on aikaa, toisia taas kudontatuvalla ei näy. Minä kuulun viimeksi mainittuihin.