Käsityömatkan Kihnuun suunnitteli ensimmäisellä Haapsalun huivimatkalla ollut pieni porukka  kotimatkan aikana laivalla. Silloin saimme Kihnulla käyneeltä  matkaseuralaiseltamme kuulla  mummojen käsityökirstuista. Kun matka sitten toteutui, niin Airi Lautakari, matkamme järjestäjä,  mahdollisti meille tuollaiseen kirstuun kurkistamisen kuuluisan Kihnun Roosin, käsityömestarin, aitalla.

Rosin aitta on tämän talon pihalla  sireenipensaitten varjossa , melkeinpä puolittain maan sisällä ja sisälsi valtavan määrän käsityöaarteita. Kun kysyimme Roosilta, miten käsityöt säästyvät koilta ja hiiriltä, niin hän vastasi kaikkien olevan hyvässä turvassa kirstussa ja tynnyreissä. Roosi ei ole elämänsä aikana myynyt mitään käsitöistään, vaan hän on säilyttänyt kaikki tekemänsä työt, jotta mallit säilyisivät.

Roosi ja Airi ovat tässä aitan edustalla jo hyvään tunnelmaan päässeinä esittelyn edetessä. Minulla on Roosin lupa kuvien julkaisemiseen.

Ensimmäiseksi pääsimme tutustumaan hänen neulomiinsa sukkiin, olimmehan sukkakursilla! Samalla kuulimme, että Roosi oli neulonut 44  sukat lahjoittaakseen ne sulhasensa suvun naisille häissään. Muistakin kihnulaisista pulmaperinteistä (= hääperinteistä) saimme kuulla ja toiset niistä olivat suorastaan uskomattomia.

Morsian käytti tälläistä tanua. Näitä oli aitassa useampi kappale, joten Roosi oli valmistanut sellaisen itsensä lisäksi myös muille morsiamille ja varmaan muuhunkin käyttöön. Tanun käyttö on hänen mukaansa vähentynyt ja sitä on vain enää häissä.

Morsiamen pusero on näin korea vaate.

Kihnulaisen naisen tunnusmerkistä, raidallisesta hameesta saimme myös perusteellisen selvityksen. Naisen elämäntilanne näkyy hameen raidoituksesta. Nuoret käyttävät punaista hametta, väri muuttuu iän myötä ja surun kohdattua punainen väri häviää kokonaan. Värit kirkastuvat ajan myötä uudelleen ja punaistakin alkaa pilkahtaa. Hame on vielä tänä päivänä ainakin vanhemmalla väellä päällä arkiaskareissakin, samoin sukat.

Kuva tästä nauhasta minun on vielä lisättävä tänne väliin jälkikäteen, sillä siinä on aivan samanlaiset tupsut päissä, kun Käkisalmen kansallispuvun pirtanauhassa, jota pidetään päässä.  En tarkkaan kuullut minkä merkityksen Roosi noille tupsuille antoi, mutta oman kansallispukuni tupsuilla on karkoitettu pahoja henkiä.

Naineen naisen asuun kuulu värikäs essu, mutta kaikki naiset käyttävät huivia. Roosia harmitti, kun nykyisin ei enää valmisteta hyviä huiveja ja hän esitteli meille mieleisensä huivin vuosien takaa. Huivit ovat tehdastekoisia, samoin essu kankaat.

Peittokankaita oli aitassa valtavat määrät. Peitot kudottiin kapeahkona kankaana, sellaisena hamekankaan levyisenä ja keskeltä ommeltiin saumalla yhteen.

Talvella saarella on kylmä. Ennen vanhaan suojauduttiin tällaisellä turkilla,

jonka päälle vedettiin villainen vaate.

Nyt sitten kolmen kuvan kurkistus Roosin aittaan esittelyn päätyttyä. Hänelle jäi paljon työtä laittaessaan käyntimme jälkeen taas kaikki paikoilleen kirstuihin ja tynnyreihin.

Nyt tuli kuvia paljon, mutta en osannut laittaa vähempääkään, kun tuo aitta oli niin uskomaton paikka.

Roosin elämästä kertoo  tänä vuonna ilmestynyt Ärmä Roosi Elumõnu– kirja. Kirjassa on paljon hänen käsitöitään ja kirjotamallejaan, mutta myös noiden mallien symbolien selvityksiä. Kihnun murteella kirjoitettua kirjaa on vaikea lukea vaikka auttavasti viroa osaisikin, mutta malleista saa hyvin selvän kuvien perusteella. Noiden vuosisataisten symbolien merkitys avaisi varmasti myös  selvyyttä meidän kansanperinteemme kuvioiden merkityksiin, ja siksi toivon hartaasti että tuo kirja suomennettaisiin.