Sää on tänään ollut vähän oikukas, välillä sataa ja nyt taas paistaa. Viileääkin on. Siksi on hyvä viettää lauantaipäivää kudontatuvalla, tosin meitä oli siellä vain kaksi ahkeraa paukuttajaa. Aloitan omista tekemisistäni, koska olin tullut ensimmäisenä paikalla.

Kudoin tätä kaunista pellavalointa. Se ansaitsee saada kuvansa tänne blogiin.  Vedimme sen tukille joitakin viikkoja sitten, ja loimi käyttäytyi kauniisti. Se liukui siloisesti paikalleen, ei yhtään takkuillut, mitä useat pellavaloimet tekevät. Lanka on kolmikertaista virolaista pellavaa ja sitä kehrätään Vorun kaupungissa Kaakkois-Virossa. Olen muuten kerran kirjoitellut käynnistäni tuon kehräämön myymälässä, tässä linkki juttuuni. Tiesin langan ja kun olin vielä nähnyt sitä naapurini kangaspuissa erittäin haastavassa lumihiutaleloimessa, niin tietysti tein kaikkeni saadakseni lankaa Ukkolaan. Kirjoitin kehräämöön ( yhteystiedot täällä), kysyäkseni saako lankaaTallinnasta.  Kuinkas sattuikaan, sitä oli myynnissä Pikk 1:n käsityökaupassa kuukauden ajan  ja juuri tuona aikana minulla oli muutenkin käynti Tallinnassa. Jos haluat lointa suosittelen jotain samantapaista menetelmää, sillä en tiedä miten sitä muuten saa, no tietysti käymällä Vorulla

Kannatti kantaa neljä kiloa pellavalankaa Mikkeliin, sillä sitä on myös ihana kutoa, ei vieläkään mitään pellavan takkuilua. Loimi on nyt sidottu Raijan Aitan ohjeella, ja olen kutonut loimilangalla aina neljä palttinaa ja sitten käsinkehrätyllä paksulla langalla pomsisidoksessa olevan kuteen, joka nousee eteen. Kankaassa on suora niisintä, joten sen voi myös helposti sitoa uudelleen toimikkaaksi, ja monet Akat haluavat kutoa loimeen laudeliinoja.

Sari tuli puolen päivän maissa lopettelemaan tilausmattoa ja saikin sen puista pois.

Maton  on tilaaja suunnitellut kesämökkinsä lattialle ja raitojen väri on otettu suoraan tuon mökin sohvasta, tai oikeammin tyynystä, mutta sehän tietysti on soinnutettu sohvaan ja sohva koko mökin sisustukseen. Noissa raidoissa on jotain vanhanaikaista, sellaista vanhan  pirtin räsymattoa ja tunnelmaa. Matto on niin suuri, ettei se kuvaankaan kokonaisena mahtunut.

Tarkkaan Sari sitä mittailin – siitä on tullut 30 senttiä liian pitkä! Loimi ei olekaan kutistunut. Liekö syynä etukäteen pestyt kuteet, mikä muuten on todella viisasta  trikookuteiden kohdalla. Eipä siinä muu auttanut, kuin käydä neuvotteluja tilaajan kanssa ja pikkuisen sitä nyt pitää purkaa molemmista päistä.

Sarin kutoman maton alta löytyi vielä Marjan valkea matto.

En tarkkaan katsonut kudontatuvalla, millä kuteilla Marja tuon matonsa on kutonut, mutta tästä kuvasta päätellen siinä on sideharsoa ja meidän teettämäämme lp-lankaa. Leveyttä noille suurille matoille on tullut reilut 170 senttiä.