Luokkatoverini kirjoitti koulun hiihtokilpailunumeroon: ”Veni, vidi, vici” (Tulin, näin, voitin). Elettiin 60-luvun alkua ja koulussa vielä opeteltiin historian kuolemattomia lauseita latinan kielellä. Julius Caesarhan tarkoitti tuolla lauseella taistelun suhteellista helppoutta. Olimme syksyllä siirtyneet  naapurikuntaan oppikoulun kuudennelle luokalle. Luokkatoverini sattuikin voittamaan nuo kilpailut ja kertoi  minulle jälkeenpäin häpeävänsä kirjoitustaan. Nyt on jotenkin samanlainen olo.

Marttojen perinnetietokeskuksessa, Syreenissä oli huomattu Ukkolan Akkojen olemassaolo ja meidät oli pyydetty mukaan Syreenin ja Etelä-Savon marttapiiriliiton Martan päivän sukanneulontakilpailuun Mikkelin Urheilupuistoon. Nämä kilpailut järjestettiin nyt kolmannen kerran. Olimme tavallaan otettuja kutsusta ja iloitsimme, kun noin suuren järjestön taholta meidät oli huomattu ja kokosimme kaikki halukkaat Akat mukaan tehostettuna Sannin kahdella mummolla. Avustajinamme oli Sanni 2v ja Akoista Jaana ja Eeva. Meille kävi nyt niin kuin muinoin luokkatoverillenni, kyseessä taisi olla juuri kilpailun suhteellinen helppous, koska osallistujamäärä oli vähäinen. Meidän tarkoitus oli mennä pitämään hauskaa jalon asian merkeissä. Kilpailun tulokset löytyvät Syreenin sivuilta. Länsi-Savokin oli paikalla (linkki lisätty 27.7.) Mutta nyt Akkojen tunnelmiin, kuvaajana on toiminut Eeva.

Sanni-avustaja ja hänen äitinsä Satu sekä mummo, kolme sukupolvea, luomassa silmiä. Ensimmäisen kerroksen jälkeen Satu ja Sanni lähtivätkin kiertämään helteistä juoksurataa. Lapsenhoidosta kilpailun aikana sai lisäpisteitä. Akat muuten tunnistaa valkoisesta huivista.

Jaana toimi Hilkan henkilökohtaisena avustajana, mutta kyllä hän liinaa heiluttamalla viilensi minunkin helteistä oloa ja helpotti lankani kulkua.

Tämä kuva on siksi, että näkisitte miten kaunis asu Jaanalla oli. Eeva kuvaamisen lisäksi piti kirjaa kävelysarjaan osallistuvien kierroksista.

Hilkka hallitsee tassilta ryystämisen, siitä sai pisteen.

Piakin oppi jo toisen kierroksen jälkeen ryystämään.

Yli kolmenkymmenen asteen helteessä juoksuradalla on todella kuuma. Tässä vaiheessa Sanni-avustaja taisi istua istumasarjassa nelovien mummojensa välissä.

Sari ei malta olla neulomatta juomapaikkallakaan. Häneen asuunsa kannattaa kiinnittää huomiota. Huivithan meillä kaikilla oli vanhaa lakanaa, mutta Sari ompeli siitä myös essun ja laittoi jalkaansa villasukat ja maastokengät.

Sarin sukka on kuvattu ennen tuomarille vientiä, se näytti jo silloin siltä, että tulee sijoittumaan korkealle.

Voittajien on helppo hymyillä.

Rynnätkääpä ensi kesänä kaikki sukanneulojat Mikkeliin. Ei noissa kisoissa tarvitse olla martta. Jatkan vielä juttua omassa blogissani.

Kiitos kisojen järjestäjille, meillä oli tosi hauskaa!