Tätä blogia ei ole päivitetty aikoihin ja lähdin katsomaan mitä Ukkolaan kuuluu.

Ovi oli tiukasti kiinni, ei sitä ole tainnut moni näin kesällä aukaista. Talo näytti entistä väsyneemmältä ja huoli tuli tuon näyn myötä: kuinkahan kauan saamme täällä vielä kutoa.

Jotain sentään oli tapahtunut. Eeva kutoi toista ryijyä, saman sävyisin värein kuin edellistäkin. Huopa puut olivat tyhjät ja valkeat villapuolat oli nostettu esille ja odottivat luojaa.

Marja oli alkanut kutoa metrinlevyistä mattoa, joka minusta näytti samanoloiselta kuin hänen melkein 2 metriä leveä matto keväällä. Taitavat tulla samaan huoneeseen.

Joku paukuttaa tosissaan ruutumattoa trikoosta kuvikasloimeemme. Muut puut seisoivat samassa jamassa kuin toukokuussa tai alkusolmuin varustettuna, kun työ oli saatu päätökseen. Ei niistä ole mitään kerrottavaa. Kun elokuun alussa kokoonnumme kesätauon jälkeen, niin eiköhän silloin ala kuulua jotain uutta.