Meillä on Ukkolassa aina lukukausittain pitkä kudontakurssi ja sen lisäksi järjestämme lyhyt kursseja, joihin otamme mukaan myös ulkopuolisia. Tämä on myös tapamme rahoittaa toimintaamme valtion opintokerhorahoin.  Ennen kuin puihin puhkesi lehdet pidimme risukurssin, jolla oli mahdollisuus punoa pajua ja sitoa koivunrisua rantalangalla. En päässyt tuolle kurssille, mutta tässä on Mirjan ottamia kuvia sieltä. Sari, monitaiturimme etenkin askarteluasioissa, toimi ohjaajana.

Kukkatelineitä olemme tehneet ennenkin, ne ovat  ajankohtaisia tähän aikaa vuodesta. Risusydämet ovat herttaisia ja kalakori mukava kuistin pöydällä. Luutaa tarvitaan aina ja viimeisen kuvan risukasasta taitaa sukeltautua siili.

Tällä viikolla sitten kokoonnuimme virkkaamaan matonkuteista pieniä koppia ja kasseja. Nyt ohjaajana toimi Helinä. Se on sitten mukava, kun meidän joukossa on taitureita ja ammattilaisiakin moneen lähtöön ja kun toisillemme osaamistamme jaamme, niin voi miten jokaisen taidot lisääntyy. Nyt meitä olikin paikalla niin paljon, että askarteluhuoneemme tuolit loppuivat kesken ja joku taisi virkata kudontatuvan puolella.

Helinä oli virkannut meille malliksi monta koppaa ja pienen kassin. Kurssi-iltana tekemämme työt jäivät valmistumaan kotiin. Kuvat ovat vähän sekavia, mutta ei siinä ollut tilaa järjestää kauniita taustoja.

Meillä oli hauskaa kun keskustelimme erilaisista tyyleistä virkata. Matonkuteen virkkaaminen on aika raskasta, joten tyyliä oli hyvä vaihtaa ettei aina samat lihakset rasitu.

Nyt tulee pitkä kirjoitus, mutta laitan tähän silti vielä  kudontakurssimme uutuudet. Olikohan tämän koko kevätlukukauden pituisen kurssin nimi Hyllystä tuotteeksi. Olemme nimittäin päättäneet olla ostamatta uusia materiaaleja ja käyttää hyllyissä olevia, joiden ehdoilla työt sitten pitää suunnitella.

Kesää vasten laitettu rantapyyheloimi, johon keräsimme kaikkea tähteeksi jäänyttä puolipellavaa, on osoittautunut erittäin helpoksi kutoa ja on vielä kauniskin. Kaisu kutoi äitinsä kanssa uuden maton palttina puissa kuteena farkkua, revittyä pussilakanaa, vanhoja t-paitoja ja iskän siniset kalsarit tummemmissa raidoissa.

Helinän kanssa suunnitelimme pitkin kevättä ”fantasialointa”. Ensimmäisessä kuvassa pöydällä pitkään olleet langat, joita aina nähdessämme siirtelimme eri kohtiin  ja vaihdoimme välillä uusiinkin. Nyt loimi on sitten tukilla, kaikenlaista hyllyiltä löytynyttä lankaa. Ei aavistustakaan miten ne yhdessä käyttäytyvät, mutta huiveja on tarkoitus kutoa ja kangasta rypyttää kumilangalla. Sidos on kanava. Polkuset vielä puuttuvat, joten emme vielä voi nyt antaa kudontanäytekuvaa.

Mikähän tässä meidän muurahaisen polkumatossa on vikana? Niisintä on ihan ohjeen mukainen, mutta emme saa sellaista kuin haluamme. Polku kyllä menee, mutta ei sellainen siksak-mainen. Nättiähän tuokin on, mutta olisi kiva jos vikamme selviäisi.